Pampaiden tilanne Suomessa v. 2022 ja vinkkejä pentua etsivälle

01.01.2022

Vuosi on vaihtunut ja tästä tulikin mieleeni kirjoittaa hieman pampaiden tilanteesta Suomessa. Huom! Minun näkemykselläni, joka ei missään tapauksessa ole kokototuus. Mutta, ajattelin, että ehkä teksti voisi herätellä etenkin tuoreempia rodun pariin tulleita.

Pampaiden määrä on muutamassa vuodessa kasvanut räjähdysmäisesti! Tänään, 1.1.2022 on pieniamerikanpaimenkoiria rekisteröity Suomeen 321 kpl, joista viime vuonna eli 2021 rekisteröitiin 154 kpl. Eli siis lähes puolet kokonaismäärästä! Tietystikään määrä ei kerro koko totuutta, sillä osa (tuonneista) on rekisteröimättä vielä, tai joitainhan ei välttämättä rekisteröidä ollenkaan.

Tuonteja on rekisteröity viime vuosina seuraavasti:

v. 2021: 20 koiraa
v. 2020: 21 koiraa
v. 2019: 25 koiraa
v. 2018: 16 koiraa

Pentuja Suomessa on syntynyt viime vuosina seuraavasti (rekisteröintivuoden mukaan):

v. 2021: 134 koiraa
v. 2020: 61 koiraa
v. 2019: 34 koiraa

v. 2018: 11 koiraa

Suomessa syntyneitä pentuja alkaa olla siis jo suuri määrä, ja sehän on tietysti luonnollista kasvua. Ensi vuonna pentujen määrä on yhä suurempi, mutta itse toivoisin myös että tuontien määrä myös lisääntyisi, jotta saisimme pienen kannan geenipooliin laajuutta.

Nimittäin, meillä on Suomessa uroksia, joilla on jo nyt hyvinkin monta pentuetta Suomessa. Eräällä uroksella oli 2,5 ikävuoteen mennessä jo 27 jälkeläistä. Se mikä tässä on mielestäni ongelmallista on se, että pampaikanta Suomessa on vielä niin nuorta, ettei voi lainkaan tietää millaista jälkeä tänne on tähän mennessä saatu aikaan. Useimmat sairaudetkin kun tuppaavat puhkeamaan hieman myöhemmällä iällä, puhumattakaan luonteesta ja muista ominaisuuksista (kuten perinnöllinen ääniarkuus ilmenee usein vasta +2-vuotiaana). Ensimmäiset pentueet kannattaisi vähintäänkin terveystarkastaa ennen uusia pentueita. Nuorta urosta olisi mielestäni hyvä käyttää jalostukseen kerran, pari nuorempana, mutta sitten pentueet olisi hyvä jättää myöhempään tulevaisuuteen. Lisäksi yhden uroksen ylikäyttö kaventaa tulevaisuuden geenipoolia, etenkin jos tämä uros itsekin on vielä suvultaan varsin "yleinen", esim. Suomen tai Euroopan tasolla. Tuontiuros on aina mielestäni eri asia kuin Suomessa syntynyt uros, siinä mielessä että se todennäköisesti tuo jotain uuttakin geeneissään. Suomessa syntyneellä on usein sisaruksia ja puolisisaruksia, jotka todennäköisesti myös lisääntyvät Suomessa. Mielestäni siis hyviä Suomessa syntyneitä uroksia pitää ehdottomasti käyttää jalostukseen, mutta olisin aika tarkkana määrän ja nartun valinnan suhteen. Urosten omistajien kannattaakin olla tarkkana ylipäätään siinä, mille nartuille urostaan antaa jalostuskäyttöön ja tentata hyvin nartun omistajaa ja mitä yhdistelmästä haluaa. Minulla on ajatuksissani kirjoittaa tästä aiheesta myös myöhemmin oma postaus, kun on tullut asiaa Nocon kannalta myös mielessä pyöriteltyä.

Tänään astuu onneksi voimaan uusi pampaiden PEVISA, jossa jälkeläismääriä rajoitetaan. Siitä voit lukea lisää täältä

Mitä pampaipentua haluavan kannattaisi siis ottaa huomioon?

Tämä se onkin kinkkinen kysymys! Mielipiteitä on varmasti monia, ja nyt voin kirjoittaa vain omasta näkökulmastani ja omiin ajatuksiini nojaten. 

Lähdetään siitä, että ensin mieti, millaiselta kasvattajalta haluaisit koiran ottaa. Kysele paljon ja tutustu kasvattajaan. Mikä on sinulle tärkeää? Kattavat terveystulokset koirilla? Harrastustulokset? Näyttelymeriitit? Koirien luonne? Kasvattajan etiikka ja arvot? Koirien ulkonäkö tai koko? Jos kasvattaja ei jaksa vastailla sinulle omista kasvatuksellisista asioistaan, voit varmaan päätellä asiasta jotain.

Kun sopiva kasvattaja arvoineen on löytynyt, haluaisin ehdottomasti tietää millainen on suunniteltu pentue, ja mitä yhdistelmällä haetaan. Miten uros tasapainottaa narttua ja toisin päin? Liittyykö asiat rakenteeseen, luonteeseen, terveyteen, ominaisuuksiin? Jokaisella yhdistelmällä pitäisi olla jokin tavoite, eikä vain määrän lisäys ja "tämä kun nyt on ihan kiva koira niin astutetaan se". Tutki yhdistelmän sukusiitosprosenttia, tutki tarkasti millaisia jälkeläisiä uroksella tai nartulla on ennestään (jos on, niin kysy kasvattajalta millaisia aiemmat pentueet ovat olleet, esim. terveys, luonne ja muut ominaisuudet). Jos koiralla on ollut aiempi pentue, eikä sitä ole terveystarkastettu, niin kysy miksi. Joskus syynä voi olla se että pentue on vielä liian nuori tarkastettavaksi (huomioi tämä ja pohdi onko sinulle ok) tai niitä ei vaan ole yksinkertaisesti vielä ehditty tarkata. Kysele tarkasti pentueen isän ja emän terveydestä, kuten luusto, silmät, allergiat ym. Lisäksi kysele miten ne toimivat arjessa ja harrastuksissa. Onko jotain epätavallista käyttäytymistä? Pentuja ja emää yleensä pääsee katsomaan, ja pitääkin päästä. Ainakin kerran. Jos kasvattaja omistaa uroksenkin, pyydä tavata myös se jos mahdollista. Omin silmin näkee jo jotain koirasta, mutta tietysti pintaraapaisuhan se käynti yleensä on, ja sitten on vaan luotettava kasvattajan sanaan. Faktahan on se, että täydellistä ei ole eikä tule. Mutta se, että niihin heikompiin ominaisuuksiin pyritään löytämään jotain tasapainottavaa, on se olennaisin juttu. Kaikista koirista ei ole jalostuskoiriksi, vaikka lähtökohtaisesti kannatankin pienessä geenipoolissa mahdollisimman usean eri yksilön käyttöä. 

Vielä terveydestä... Niin pampailla kuin muillakin rotukoirilla on perinnöllisiä sairauksia. Isoon osaan sairauksista on onneksi olemassa geenitestit, jotka helpottavat kasvattajien työtä. Eli, kysy siis vanhempien geenitestitulokset! Erityisen tärkeää sinun on tietää MDR1 ja CDDY -tulokset, koska ne voivat vaikuttaa koirasi elämään. Nämä kaksi geeniä eivät ole sairauksia, vaan ennemminkin ominaisuuksia ja ne periytyvät autosomaalisesti dominantisti, tarkoittaen sitä että jo yhden alleelin omaava koira on riskissä. MDR1 on lääkeaineyliherkkyys (tyypillinen colliesukuisilla koirilla) ja CDDY on kondrodystrofiageeni, joka voi aiheuttaa koiralle mm. välilevyrappeumaa. Useimmat testattavat sairaudet periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti, eli tarkoitten että kantaja itse ei voi sairastua. Kantajan voi yhdistää aina vain terveeseen kumppaniin. Muita testattavia sairauksia ovat mm. CEA, DM, HUU, CD, prcd-PRA, CMR1 & HSF4 (HC). 

MDR1 "kantajillakin" (eli yksi peritty alleeli, merkitään joko +/- tai N/MDR1) voi olla pieni riski lääkeaineyliherkkyyteen, ja se sinun pitäisi osata mainita esimerkiksi eläinlääkärikäynneillä. Koirille nykyään harvemmin annetaan lääkkeitä, jotka näitä yliherkkyyksiä voisi aiheuttaa, mutta esimerkiksi hevosten tai nautojen loislääkkeet saattavat näitä aineita (yleisin ivermektiini) sisältää.

CDDY (kondrodystrofia) on suhteellisen uusi löydös, mutta tämän(kään) ominaisuuden kohdalla en mielelläni puhuisi kantajuudesta, sillä jo yhden alleelin omaavat koirat ovat alttiimpia sairastumaan välilevyrappeumaan, jota geeni aiheuttaa. Suomessa esiintyvien pampaiden suvuissa on useilla riskiä geeniin, sillä vastikään uutisoitiin matadoriuroksen Away To Me Cadillac Jackin paljastuneen CDDY-kantajaksi. Jos tuo koira on koirasi suvussa, vaikka kauempanakin, on testaus enemmän kuin suositeltavaa. Oman koirani Nocon emä Chloé on myös valitettavasti N/CDDY (eli "kantaja"), vaikka kyseinen CJ on sillä suvussa vasta viidennessä polvessa. Kaikki omat pampaini Nocco, Sefia ja Meisi on geenitestattu CDDY:n osalta terveiksi, eivätkä ne voi sitä jälkeläisilleen periyttää. Valitsen jalostukseen itse vain CDDY puhtaita koiria. 

Lisää CDDY:stä voit lukea esimerkiksi täältä. Valitettavasti CDDY:tä ei ole testattu Suomessa vielä laajasti, ja on vaikea tietää kuinka paljon sitä esiintyy. Yhdistys kerää tietoja, mutta tietojen keräys on vain omistajien lähettämien tietojen varassa. Toivoisinkin siis, että jos testautat koirasi, ilmoitat siitä täällä lomakkeella yhdistykselle! Lisäksi muista koirasi terveysasioista voit ilmoittaa täällä .

Lisäksi tietysti tässä kaikessa viidakossa on huomioitava muutkin sairaudet ja tulokset. Kaikkea ei Koiranetistä valitettavasti näe. Mutta sen verran mitä näkee, niin itse suosin esimerkiksi C-lonkkaisen nartun yhdistämistä vain A-lonkkaiseen, ellei nyt sitten ole jotain muuta mikä menisi asian ohi enemmän (en äkkiä keksi, mutta asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia). LTV1-muutokset yhdistäisin vain puhtaaseen, mutta valitettavasti aina ei selkätuloksia ole tiedossa (etenkään ulkomaisilla koirilla). Mielestäni kuitenkaan C-lonkkaisia (tai selkämuutoksisia) ei missään tapauksessa kannata sulkea pois jalostuksesta, jos ne muuten ovat jalostukseen sopivia, ja rodulle jotain potentiaalisesti tuottavia koiria. Etenkään, kun rotu on pieni, ja luustoasioita pystyy useimmiten kuitenkin jalostusvalinnoilla saamaan paremmiksi, ainakin muutaman sukupolven päähän. Luonne se onkin se paljon kinkkisempi juttu!

Tästä pääset suoraan yhdistyksen sivulle, jossa kerrotaan pampain terveydestä. Lue huolellisesti!

Pampaiden hinta Suomessa vaihtelee. Olen kuullut kaikenlaista 1600-2300 euron väliltä. Yleisin keskihinta lienee n. 2000 euroa. Jos pennusta pyydetään yli 2000 euroa, niin kysyisin perustelut, että miksi pentu on kalliimpi kuin keskihintainen. Jos kasvattaja käyttää ulkomaista urosta, tai on itse tuonut sekä nartun että uroksen itse ulkomailta, niin mielestäni korkeampi hinta voi olla perusteltu jo sillä, että suku on näin ollen harvinaisempaa ja pennun jalostusarvo tällä tapaa korkeampi. Tuontikoirien tuominen on kasvattajalle kallista, ja puhutaan moninkertaisista hinnoista suomalaisiin pentuihin verrattuna. Yleensä hinta jalostusoikeudella on tuontikoiralle yli 3000 euroa, ja tähän lisätään vielä kaikki muut tuontiin liittyvät kulut, joista taas saa satasia tai tuhansia, riippuen mistä kaukaa koira tuodaan. Myös ulkomaisen uroksen käyttö on kallista: lähdepä ajelemaan ympäri Eurooppaa kun nartulla on tärpit, maksa uroksen omistajalle käytöstä, progetestit ja ota itse pari palkatonta, niin summa on useita tuhansia euroja. Myös pakastesperman käyttö tutkimuksineen on kallista, verrattuna vaikkapa tilanteeseen, jossa uros asuu 2h ajomatkan päässä ja astutus tapahtuu luomuna. Ja tietysti vaivaakin tästä kaikesta on, mutta sellainen sekoilu yleensä on kasvattajien perussairaus ja tunteja harvemmin lasketaan... Harrastushan tämä vain on... ;) Minusta kasvattajalla käy todellinen tuuri, jos uros löytyy jostain läheltä. Minusta ainakin sopivan sulhon etsiminen on todella vaikeaa, kun yrittää ottaa huomioon kaikki asiat mahdollisimman tarkasti. Suomessa tarjonta on vielä kapeaa tällä hetkellä.

Myös pentueen isän ja emän kattavat meriitit voivat vaikuttaa hintaan, mutta mieti onko niillä juuri sinulle arvoa, ja arvioi aina kokonaisuutta. Jos pentueen emä ja isä on tarkattu vain "minimipevisoin" eli aiemmin ollut mahdollista tarkata vain silmät ja lonkat, niin mielestäni siinä on "suurempi riski" pennunottajalle, eli hinta ei ainakaan omalla mittapuullani voi ylittää keskihintaa. Muistutan myös tässä tapauksessa geenitesteistä. Jos pentueen molemmat vanhemmat on testattu kaikkien sairauksien osalta, ei pennunostajan tarvitse näistä asioista enää huolehtia (ellei halua tietää esimerkiksi mahdollista kantajuutta, jos haluaa käyttää omaa koiraansa jalostukseen). Geenitestaus maksaa parhaimmillaan parisataa euroa, jos ja kun kaiken haluaa koirasta selvittää. Myös yksittäisiä sairauksia voi testata, eikä ole pakko ottaa koko pakettia.

Olipahan paasaus, pahoitteluni siitä! Nämä asiat eivät tietenkään ole niin mustavalkoisia, ja toivon että sen lukijana ymmärrät. Haluan vain tekstilläni herätellä, varsinkin niitä, jotka eivät vielä rotua tunne hyvin. Rodun parashan on meidän kaikkien etu ja tavoite tulevaisuudessa, ja ne pohjat sille työlle tehdään NYT.