Tietoa meistä

Minimeisinkiläisten emohahmon tarinaa

Olen Johanna, vuosimallia -90. Olen kotoisin Kuopiosta ja tänne Tampereelle saavuin Joensuun kautta. Olen ammatiltani erityisluokanopettaja ja koira-avusteinen opetus on yksi mielenkiintoni kohde. Meisi vieraileekin ajoittain työpaikallani oppilaita tapaamassa.

Olen alun perin heppaihmisiä. Hevoset olivat suuri intohimoni kohde 6-vuotiaasta noin parikymppiseksi. Minulla on ollut kolme omaa hevosta: fwb-t. Master Bird "Prinsessa" s.1999, fwb-t. Royaldina "Rusina" s.2009 sekä zwei-t. Pamina IV "Bambi" s.1998. Olen kilpaillut Prinsessa-tammallani pääasiassa aluetasolla kouluratsastuksessa, mutta myös muutama estestartti tuli mentyä. Rusina tuli minulle suoraan emänsä rinnalta, ja sen kanssa harjoiteltiin ratsuhevosen elämän opettelua. Opiskelujen tuoman ajanpuutteen vuoksi Rusina kuitenkin myytiin ja elämässäni alkoi pitkä omituinen jakso ilman eläimiä. Hevosaikoinani elin ja hengitin hevosia: olin mukana seuratoiminnassa aktiivisesti ja olin lisäksi kansallisen tason estetuomari. Haaveilin noihin aikoihin hevosten kasvattamisesta, mutta toisaalta olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen nykyiseen valintaani, sillä hevoskasvattajaksi minusta ei olisi.


Kuvia hevosajoiltani

vasemmalla hoitoponini Berta ja muissa kuvissa Master Bird eli Prinsessa

Minimeising-koirat... mistä se sitten lähti?

Ensimmäinen koirani saapui minulle helmikuussa 2019. Olin jo todella kauan haaveillut koirasta, ja pohtinut mikä rotu olisi minulle sopiva. Tutustuin jo tuolloin niin bordercollieiden, pienten amerikanpaimenten kuin lapinkoirienkin kasvattajiin. Etsin sopivaa pentua aika kauan ja loppujen lopuksi silmiini osui todella mieleinen pentue. Pentueessa kiehtoi vanhempien liioittelematon ulkomuoto, terveys ja luonne. Myös kasvattaja oli ajatusmaailmaltaan minulle sopivan tuntuinen. Roduksi valikoitui siis paimensukuinen lapinkoira, ja niin Tupu muutti meille Mierka-kennelistä. Tupu oli alkujaan kasvattajansa sijoituskoira, mutta kasvattaja luopui sijoituksesta myöhemmin.

Haaveilu toisesta koirasta alkoi jo melko pian Tupun pentuajan jälkeen. Olin niin innokas harrastamaan kaikenlaista, että alkoi tuntua että tarvitsen toisen treenikaverin. Etsin aika kauan sopivaa pampaipentua, mutta rotu oli selvänä heti mielessä. Pampait olivat niin vieneet jo sydämeni. Aloin katsella pentuja ulkomailta, koska Suomesta pampaita oli aika hankala saada. Päädyin katselemaan pääasiassa ranskalaisia pentuja, ja olin useampaan kasvattajaan yhteydessä. Huomasin Norbertilla olevan mielettömän söpön ja kauniin narttupennun (lähtökohtaisesti en suosittele kenellekään koiran hankintaa söpöyden perusteella, mutta...:D). Tiesin heti että siinä se on! Olihan se vähän sikaa säkissä kuin ostaisi, mutta ainakin tähän saakka Meisi on ollut ihan täydellinen koira minulle.

Kennelnimi Minimeising

Halusin omaperäisen kennelnimen, joka sopisi niin pampaille kuin lapinkoirillekin. Sitten mieleeni välähti Meising, jossa on tietysti Meisin nimi, mutta lisäksi se voisi olla vähän kuin amazing [ə.ˈmeɪ.zɪŋ}. Koska se olikin jo ehditty varaamaan, niin lisäsin sitten sanan "mini" nimen eteen, ja tadaa - Minimeising oli valmis!

- Kasvattajan peruskurssi 03/2021
- Kennelnimi myönnetty 09/2021

Monessa mukana....

  • Paimensukuisen lapinkoiran seura, Pirkanmaan aluekerhon vetäjä 2020-2021
  • Suomen pienet amerikanpaimenkoirat ry tiedottaja 2020->
  • Tampereen seudun koirakerho ry koiratanssitiimin jäsen 2020 ->
  • Sporttirakkitiimin jäsen 2021
kuva: Titta Brunfeldt
kuva: Titta Brunfeldt

Ajatuksiani kasvattamisesta

Aloittelevana kasvattajana tätä tekstiä on rehellisesti sanottuna hankalaa kirjoittaa, koska ajatuksia on paljon, mutta ei oikein tiedä mitä kaikkea kirjoittaisi. Siksi toivonkin, että jos olet kiinnostunut kasvatustyöstäni, tulet kanssani juttusille somessa tai vaikkapa sähköpostin välityksellä.

Haluan kuitenkin kirjoittaa jotain lyhyesti tavoitteistani ja ajatuksistani.

Minulle on tärkeää kasvattaa koiria, joilla on tasapainoinen hermorakenne ja luustoltaan ne ovat ihannetilanteessa terveitä. Pidän itseäni melko aktiivisena harrastajana, ja kasvattamani rodut sopivatkin monenlaiseen harrastukseen. Terveys on siis tältä kannalta tärkeää, mutta ilman oikeanlaista luonnetta ei oikeastaan terveellä koiralla tee kärjistetysti mitään, eli jos se on täysin pipipää. Kasvattaminen on kompromissien tekoa ja nuoralla tasapainoilua, mutta pyrin yhdistelmissäni aina mahdollisimman hyviin ratkaisuihin, enkä mielelläni ota ns. turhia riskejä. Haluan ehdottomasti olla kaikkien kasvattien elämässä mukana niiden loppuun saakka, olivat terveystulokset, luonne tai muut ominaisuudet mitä tahansa. Kasvattajana haluan kantaa kasvatinomistajien kanssa niin ylpeyden- kuin huolenaiheetkin. Älä siis ota minuun yhteyttä, jos kasvattajan kanssa yhteyksissä oleminen tuntuu sinulle ennemminkin rasitteelta.

Harrastan omien koirieni kanssa pääasiassa agilitya, rally-tokoa ja tokoa. Koirani käyvät myös uimassa lihaskuntoa ylläpitääkseen. Jokainen koirani käy paimentamassa lampaita ainakin muutaman kerran elämässään, jotta näen miten ne toimivat lampailla. Koirani elävät tiiviinä osana perheeni arkea, ja kulkevat monessa paikassa mukana. Kesäisin tykkäämme tehdä reissuja mm. Lappiin tuntureita ihailemaan. Molemmat rodut ovatkin väsymättömiä retkikumppaneita!